torstai 20. syyskuuta 2012

Olkapää vihottelee, mietteitä valmennuksesta

Kävin tiistaina altaassa, mutta yhtään käsivetoa ei tuo vasen olkapää sallinut kivuttomasti. Eli tuli sitten vain potkittua hetken aikaa, liukuasentoonkin meneminen oli jo kivuliasta.

Keskiviikkona kävin sitten taas lääkärillä ja nyt laitettiin jo kovemmat aseet käyttöön, kortisonipiikkiä kipeeseen kohtaan ja parin päivän pakkohuilia, että tavara alkaa vaikuttaa. Loppupäivä lääkärin jälkeen menikin sitten mukavasti parin leffan ja kirjallisuuden parissa. Sain myös aikaiseksi tehtyä kaikki rästihommat alta pois.

Ilmeisesti on taas tullut unohdettua liikaa noiden olkapäiden jumpat ja muutkin tukilihasten harjoitteet ja nyt sitten siitä joutuu maksamaan. Tällä kertaa uutta on se, että on myös jonkinlaista hermopinnettä tai jotain havaittavissa, kun tulee "säteilyä" kyynerpään kautta aina sormiin saakka välillä. Nyt on sitten tullut määräys myös hermoratatutkimukseen, jos homma ei helpota, ajan tosin sai vasta lokakuulle.

Tänään olisi ohjelmassa pitkä lenkki, hieronta ja vähän vaalikampanjointiin valmistautumista, uusien postitettavien esitteiden suunnittelua ja monimuotoista kampanjan valmistelua. Illalla vielä valmentamaankin.

Oon nyt myös tota valmentajan ammattitutkinto koulutusta varten lukenut Malvelan kirjaa "Käytäntöä parhaimmillaan". Hyviä ajatuksia saanut lisää omaankin valmennukseen ja mielenkiintosia lähestymistapoja. Olen myös huomannut tuolta, että en ole ehkä ihan niin "pihalla" valmentajana kuin olen joskus ajatellut vaan toimin tiettyjen mallien mukaan. Täytyy myös hieman useammin selkeästi kirjata asioita paperille ja sitten oikeasti tutkia toiminko sen mallin mukaan miten itse haluais toimia.
Lasten valmentajana olen myös kasvattaja ja on tärkeää miettiä olenko reilu ja noudatanko itsekin omia pelisääntöjäni.
Olen huomannut, että ajatuksen tasolla pidän tärkeänä harjoituksissa viihtymistä ja kuitenkin aina pitäisi oppiakin jotain. Toisinaan huomaan, etten aina ihan toimi omien ajatusten mukaisesti. Miten pidän homman hauskana ja kaikilla hyväntunteen treenistä, mutta silti harjoituksen tulisi haastaa ja olla tehokas ja lasten tulisi oppia jotain. Toisinaan olen onnistunut hyvin ja pikkuhiljaa, kun opimme tuntemaan toisiamme paremmin homma sujuu pikkuhiljaa kivuttomammin. Toivottavasti uimarinikin kokevat tilanteen samanlaisena, onneksi lapsilta saa aina hyvin totuudenmukaisen palauttaan. :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti