Tutkimuksia perheiden arjesta ja lasten harrastamisesta

Tällä viikolla on julkaistu pari mielenkiintoista tutkimusta, toinen lasten liikuntaharrastuksista ja toinen perheiden aikataulutuksesta.

Muistan kun viime vuonna käytiin kovaa keskustelua siitä, kuinka harrastukset ovat nykyisin liian kalliita ja seurat eivät osaa rekrytoida vapaaehtoisia jne. MTV3 Uutisten teettämän kyselyn mukaan kuitenkin reilusti yli puolet käyttää lasten harrastuksiin alle 500€ vuodessa. 20% vanhemmista käyttää yli 1000€ vuodessa lapsen harrastukseen. Näillä 20% kulut saattavat toki nousta useisiin tuhansiin euroihin vuodessa.

Huolestuttavinta kuitenkin tuossa tutkimuksessa oli se, että neljäsosan kyselyyn vastanneista lapset eivät käy ohjatussa liikunnassa ollenkaan ja 4 kertaa viikossa tai useammin harjoittelee vain 10% suomalaisten lapsista.

Kun mietitään, että jo pelkästään terveysliikunnan suositus on 1-2 tuntia viikossa liikuntaa joka päivä ja kun aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet lasten omatoimisen liikunnan rajua laskua 2000-luvun aikana, niin pitäisikö näistä tuloksista huolestua jo enemmänkin. Liikkumattomien määrä tuntuu edelleen suurelta ja myös urheiluseurojen toiminnassa mukana olevien liikunnan määrät jäävät usein alle tuon terveysliikunnan suositusten. Tässä voidaan miettiä myös syitä urheilukentillä menestymiseen/menestymättömyyteen tulevaisuudessa.

Toinen tutkimus, joka tuli tossa myös alkuviikolla koski perheiden arkea ja arjen aikataulutusta. Hulppeat 85% vastaajista olivat sitä mieltä, että arki on liian aikataulutettua. Vain 8% vastaajista oli tyytyväisiä.

Tästä johtopäätöksenä ottaisin esille tuon koulupäivän rakenteen muuttamisen. Aamuisin ja iltapäivisin, ennen ja jälkeen koulupäivän jälkeen lapsille harrastetoimintaa koulujen yhteydessä tai läheisyydessä, tai kauempaa tapahtuviin harrastuksiin kuljetusta. Näin saataisiin lapset liikkeelle, päivät olisivat lapsilla pitempään ohjattuja, jolloin iltaisin jäisi enemmän aikaa perheelle viettää aikaa yhdessä. Harrastetoiminnan tulisi olla laaja-alaista liikunnasta eri taiteen aloihin. Tällöin saataisiin jokaiselle lapselle tarpeeksi aikaa harrastuksille ja myös yhteistä aikaa perheen parissa, kun vanhempien ei joka ilta tarvitsisi koko iltaa kuljettaa lapsia harrastuksista toiseen.

Valmentajan koulutuksen ekalla lähijaksolla kävin monia mielenkiintoisia keskusteluja muiden valmentajien kanssa ja yksi esimerkki tuli Koreasta, jossa lapset harjoittelevat aamulla pari tuntia, heidät kuljetetaan kouluun ja samalla tarjotaan välipalaa. Koulun jälkeen tulee taas kuljetus hakemaan lapset salille, jossa jälleen parin tunnin harjoitus, matkalla taas välipala ennen tatamille menoa. Harjoitusten jälkeen vanhemmat hakevat onnelliset lapset harjoituksista kotiin. Kyseinen laji siis Taekwondo, kyse varsin nuorista lapsista ja paikkana Etelä-Korea, mutta miksei vastaavaa järjestelmää voitaisi kokeilla meilläkin monissa eri lajeissa ja monipuolisella liikunnalla.

Tällaista tänään mielessä.

Nyt kun kesä mennyt on, syksy saapuu...

Noniin, alotetaas sitten tämä uusi blogi taas pitkästä aikaa.

Nyt kun kesä menny on, syksy saapuu... jne. lauletaan Suomalaisessa iskelmässä. Tämä syksy on alkanut hieman eri tavalla kuin yleensä.

Ensinnäkin altaassa olen viettänyt vielä tosi vähän aikaa, hieman käyny pitämässä tuntumaa yllä ja hakemassa taas sitä "kipinää", joka vielä on hieman hakusessa. Harjoittelu on keskittynyt nyt kuivalla tekemiseen, peruskuntoharjoitteluun lenkkipoluilla, pyörän selässä, urheilukentillä jne. Oma fiilis on se, että nyt kun jaksaa hetken aikaa hakea sitä hyvää fiilistä tekemiseen kuivatreeneillä ja alkuun lyhyillä uinneilla, niin ensi kesänä jaksaa puristaa sitten paremmin kauden loppuun saakka.

Toisekseen syksyllä on paljon uusia haasteita: Lokakuussa käydään kuntavaalit, joissa olen jälleen ehdolla Turussa, aloitin oman Rolloryhmän valmennuksen taas pienen tauon jälkeen ja aloitin myös jälleen opiskelut, menneellä viikolla valmentajan ammattitukinnon ensimmäisellä lähijaksolla.

Vaikka treenejä ei ole nyt ollut aivan yhtä paljon kuin parhaimpina vuosina on päivät silti olleet täynnä toimintaa.
Syksyn uintikurssit on saatu taas polkaistua liikkeelle, Turkulaisen uinnin parissa on ollut paljon työstettävää kun monta asiaa uinnin toteutuksen osalt on vielä ratkaisematta, vaalityö on pikkuhiljaa lisääntymässä ja opiskelujen alkaminen tuo myös lisää ohjelmaa. Varsinaiset lähijaksot työstävät yleensä vain 3 päivää kerran kuussa, mutta lähijaksojen välinen aika tulee ahkeroida kirjallisuuden monenlaisten tehtävien parissa.

Tällaista siis syksyllä luvassa ja näistä tulen tänne kirjoittelemaan.