Vuoteen 2012 on mahtunut paljon niin hyvää kuin myös kaikkea ei niin hyvää. Viime vuonna tähän aikaan valmistauduin lähtemään leirille Thaimaaseen heti vuoden 2012 alkuun ja uuden vuoden juhlinta olikin rauhallista ja kevyttä. Keväällä satsattiin paljon uintiin, käytiin leireillä ja kisoissa. EM-kisoihin ja Olympialaisiin saakka ei kilpailuvauhti kuitenkaan riittänyt, vaikka harjoituksissa oltiin kovemmassa kunnossa kuin koskaan.
Nyt on tunnelmat vähän erilaiset. Altaassa tekisi mieli uida, mutta käsivedot ovat vielä pitkään kiellettyjä, joulun jälkeen olen kerran käynyt altaassa ja joka päivä on olkapäätä jumpattu. Matkaa on kuitenkin vielä paljon. Syksy meni heti alkuunsa piloille loukkaantumisen vuoksi, noin 3kk tauko aktiivisesta uintiherjoittelusta on jo takana.
Syksyn toinen pettymys tuli altaiden ulkopuolella, kunnallisvaalit eivät aivan sujuneet toivotulla tavalla ja 150 äänen saalis jätti hieman mietityttämään. Toki budjetti oli jälleen pieni, mutta aikaa laitettiin kampanjointiin kuitenkin jonkinverran kiinni. Tulevat luottamustehtävät eivät ole vielä selvinneet, mutta uskoisin pääsevän mielenkiintoiseen lauta-/johtokuntaan jatkamaan hommia kaupungin eteen.
Marraskuussa olkapääleikkauksessa katselin iloisin mutta kuitenkin haikein mielin uinnin lyhyenradan EM kisoja. Terveenä olisin ollut mukana uimassa ja mahdollisesti pokkaamassa myös mitalia ensimmäistä kertaa uidusta miesten ja naisten seka vapaauintiviestistä. Suomalaisten hyviä otteita oli kuitenkin mukava seurata TV-ruudun välitykselläkin ja monia hienoja onnistumisia.
Nyt on kuitenkin aika jättää vuosi ja keskittyä jo tulevaan. Vuonna 2013 edessä on paljon uusia haasteita ja hienoja mahdollisuuksia.
Joulukuussa perustettu oma yritys, joka nyt toisella yrityksellä on saanut nimen Vivo Visions (elämän visiot) tuo uuden jutun. Työ uimaliiton liittohallituksessa alkaa myös heti tammikuussa, kun syyskokouksessa valittiin äänikuninkaana liittohallitukseen. Lisäksi mielenkiinnolla odotetaan minkälaisissa luottamustehtävissä saan Turussa jatkaa ja myös Turun Kokoomuksen Nuorten Aluejärjestön hallituksessa mukana.
Uintiuralla on tiukka paikka, kun sairaslomaa on takana jo tovi.
Minkälainen tulee olemaan leikkauksesta palautuminen, koska pääsee kivuttomasti uimaan ja mikä on sitten se motivaatio siinä vaihessa, kun alkaa olla kuntoutunut. Tässä on paljon isoja kysymysmerkkejä.
Oma fiilis on se, että olisi vielä uimarina saavutettavaa ja rajat eivät ole vielä tuloksenteossa tulleet vastaan, se miten koneesta sitten saisi kaiken irti onkin se isompi kysymys. Ei tästä valitettavasti kuitenkaan enää nuorru, niin pitäisi pystyä keskittymään olennaisiin asioihin.
Näillä pitkillä mietteillä kaikille oikeen hyvää ja railakasta uutta vuotta 2013! Eteenpäin mennään :D
maanantai 31. joulukuuta 2012
maanantai 24. joulukuuta 2012
Joulu on taas
Jouluvalot palaa, maa on valkoinen ja lisää lunta tupruttelee hiljalleen taivaalta ja joululaulut soi. Taitaa olla joulu taas.
Viimeisiä lahjoja laitetaan vielä kuntoon ja ootellaan, että pääsee joulupöytään herkkujen pariin.
Oma joulu alkaa joulurauhan julistuksesta, jota ennen televisio on mennyt päälle kanavalle kaksi ja sieltä tulee perinteinen Lumiukko. Näistä alkaa todellinen joulun rauhoittumisen aika perheen parissa. Vaikka joulurauha julistetaan täältä Suomen turusta, niin viime vuosina mulle on riittänyt, että seuraa sen televisiosta. Paikan päälläkin olen muutaman kerran toki käynyt.
Joulun pyhät menevät isovanhempien luona notkuvien joulupöytien äärellä ja joulun rauhasta nauttien. Kinkkua, rosollia, laatikoita, joulutorttuja ja pipareita ja suklaata. Niistä on mun joulun ruokaympyrä muodostunut. :)
Kolmen päivän rauhoittumisen jälkeen alkaa sitten taas arki ja vudenvaihtumisen odotus.
Joulupukilta olen tänävuonna toivonut olkapään kuntoutumista ja intoa altaaseen pitkän loukkaantumisen jäljiltä.
Haluan toivottaa kaikille oikein rauhallista ja iloista joulua!
Tässä yksi lempi joululauluistani joulun rauhalliseen tunnelmaan - Joulurauhaa
Ja jotta pääsee myös iloisempaan tunnelmaan - Rocking Around Christmas Tree
Viimeisiä lahjoja laitetaan vielä kuntoon ja ootellaan, että pääsee joulupöytään herkkujen pariin.
Oma joulu alkaa joulurauhan julistuksesta, jota ennen televisio on mennyt päälle kanavalle kaksi ja sieltä tulee perinteinen Lumiukko. Näistä alkaa todellinen joulun rauhoittumisen aika perheen parissa. Vaikka joulurauha julistetaan täältä Suomen turusta, niin viime vuosina mulle on riittänyt, että seuraa sen televisiosta. Paikan päälläkin olen muutaman kerran toki käynyt.
Joulun pyhät menevät isovanhempien luona notkuvien joulupöytien äärellä ja joulun rauhasta nauttien. Kinkkua, rosollia, laatikoita, joulutorttuja ja pipareita ja suklaata. Niistä on mun joulun ruokaympyrä muodostunut. :)
Kolmen päivän rauhoittumisen jälkeen alkaa sitten taas arki ja vudenvaihtumisen odotus.
Joulupukilta olen tänävuonna toivonut olkapään kuntoutumista ja intoa altaaseen pitkän loukkaantumisen jäljiltä.
Haluan toivottaa kaikille oikein rauhallista ja iloista joulua!
Tässä yksi lempi joululauluistani joulun rauhalliseen tunnelmaan - Joulurauhaa
Ja jotta pääsee myös iloisempaan tunnelmaan - Rocking Around Christmas Tree
tiistai 18. joulukuuta 2012
Päivän toinen blogi - lajien eroista, mäkihypyn valitusvirret
Nyt tulee vielä päivän toinen blogi. Aiheena vähän eri lajien tilanne Suomessa.
MTV3 uutisoi tänään, kuinka Suomalaiset hyppääjät joutuvat tyytymään kakkoslaatuun ja kaikille ei riitä edes omia välineitä. Rahaa ei ole ja silti kierretään maailmancupin kisoja ja hyvä jos yksi hyppääjä pääsee toiselle kierrokselle. Kauden paras suoritus tuli Engelbergissä, jossa Asikainen oli 16:s. Ville Larinto pääsi mukaan kilpailuun ja kolmas Suomalainen osallistuja ei ollut lähelläkään edes paikkaa kilpailuun 50 parhaan joukkoon. Olisikohan tilanne varusteiden suhteen toinen, jos Suomalaiset edelleen tappelisivat palkintokorokesijoituksista ja joukkueeseen olisi tunkua menestyvistä hyppääjistä. Tai edes oltaisiin mukana itse kisassa!
Asikaisen 16. tila toi tilille vähintäänkin reilut 1200€, voittajalle minimisumma on reilut 8000€ ja 10. sijastakin vielä reilut 1600€. Nämä summat siis vähimmäisvaatimuksia. 30. sijakin tuo aina rahaa vielä minimissään sen hieman vaatimattomat 80€.
Vertailuna oma lajini uinti.
A-P Liukkonen kiersi tänä vuonna koko maailmancupin 8 kilpailua saadakseen kovia kisasuorituksia ja menestyäkseen kauden arvokisoissa. Liukkonen sijoittui jokaisessa osallistumassaan maailmancup kilpailussa päämatkallaan 50 metrin vapaauinnissa sijoille 4-6. Se on varsin kova suoritus lajissa, jossa uinnissa on selkeästi eniten osallistujia kaikissa maailmancupin kisoissa.
Palkintorahoja Liukkonen keräsi hyvillä suorituksillaan huikeat 0 € ja Uimaliitto osallistui Liukkosen matkoihin myös samaisella 0€:n summalla, varaukset ja ilmoittautumiset liitto sentään huolehti. Liukkonen siis hoiti koko maksupuolen itse, kiersi yksin maailmaa ja ui hienosti.
Näkyvyyttä ei tullut juuri mainittavasti ainakaan valtakunnan mediassa, mäkihypyssä hehkutetaan hienoja suorituksia kun Suomalaiset taistelevat sijoituksista ym.
Lisäksi voidaan miettiä lajien harrastajia maailmalla, kummassakohan lajissa on helpompi nousta maailman huipulle. Toki lajit eivät ole suoraan verrannollisia, mäkihypyssähän voi mennä ja suorittaa ja voittaa vaikka kunnon krapulassa, jos on tarpeeksi kova, mitenköhän uinnissa.... :)
Ihan vaan mietintään ja vähän perspektiiviä, kun niin kovaan ääneen tykätään valittaa!
MTV3 uutisoi tänään, kuinka Suomalaiset hyppääjät joutuvat tyytymään kakkoslaatuun ja kaikille ei riitä edes omia välineitä. Rahaa ei ole ja silti kierretään maailmancupin kisoja ja hyvä jos yksi hyppääjä pääsee toiselle kierrokselle. Kauden paras suoritus tuli Engelbergissä, jossa Asikainen oli 16:s. Ville Larinto pääsi mukaan kilpailuun ja kolmas Suomalainen osallistuja ei ollut lähelläkään edes paikkaa kilpailuun 50 parhaan joukkoon. Olisikohan tilanne varusteiden suhteen toinen, jos Suomalaiset edelleen tappelisivat palkintokorokesijoituksista ja joukkueeseen olisi tunkua menestyvistä hyppääjistä. Tai edes oltaisiin mukana itse kisassa!
Sitten valitetaan rahojen loppumisesta, kun lähetetään matkaan
urheilijoita, jotka eivät pärjää ja joutuvat hyppäämään heikoilla varusteilla,
joilla annetaan tasoitusta joiden mukaan jopa 10m. Onko tällaisilla varusteilla
sitten järkeä lähteä edes kisaamaan?
Eikö tässä olisi vähän peiliin katsomisen
paikka? Suomalaiset ovat tottuneet menestykseen mäkikilpailuissa, toki nyt on
se valitettava tilanne, että parhaat miehet ovat paranemassa loukkaantumisista,
mutta onko silloin pakko lähettää kilpailuihin hyppääjiä, jotka eivät mahdu
edes 50:n joukkoon. Eikö olisi parempi säästää ne rahat ja käyttää sitten
vaikka parempiin varusteisiin? Maailmancupin kisoissa pärjäämällä saa kuitenkin ihan mukavan tilin. Kansainvälisen hiihtoliitto FIS:n nettisivujen mukaan jokaisessa MC kisassa on jaettava palkintorahoja vähintään lähes 60 000€ edestä.Asikaisen 16. tila toi tilille vähintäänkin reilut 1200€, voittajalle minimisumma on reilut 8000€ ja 10. sijastakin vielä reilut 1600€. Nämä summat siis vähimmäisvaatimuksia. 30. sijakin tuo aina rahaa vielä minimissään sen hieman vaatimattomat 80€.
Vertailuna oma lajini uinti.
A-P Liukkonen kiersi tänä vuonna koko maailmancupin 8 kilpailua saadakseen kovia kisasuorituksia ja menestyäkseen kauden arvokisoissa. Liukkonen sijoittui jokaisessa osallistumassaan maailmancup kilpailussa päämatkallaan 50 metrin vapaauinnissa sijoille 4-6. Se on varsin kova suoritus lajissa, jossa uinnissa on selkeästi eniten osallistujia kaikissa maailmancupin kisoissa.
Palkintorahoja Liukkonen keräsi hyvillä suorituksillaan huikeat 0 € ja Uimaliitto osallistui Liukkosen matkoihin myös samaisella 0€:n summalla, varaukset ja ilmoittautumiset liitto sentään huolehti. Liukkonen siis hoiti koko maksupuolen itse, kiersi yksin maailmaa ja ui hienosti.
Näkyvyyttä ei tullut juuri mainittavasti ainakaan valtakunnan mediassa, mäkihypyssä hehkutetaan hienoja suorituksia kun Suomalaiset taistelevat sijoituksista ym.
Lisäksi voidaan miettiä lajien harrastajia maailmalla, kummassakohan lajissa on helpompi nousta maailman huipulle. Toki lajit eivät ole suoraan verrannollisia, mäkihypyssähän voi mennä ja suorittaa ja voittaa vaikka kunnon krapulassa, jos on tarpeeksi kova, mitenköhän uinnissa.... :)
Ihan vaan mietintään ja vähän perspektiiviä, kun niin kovaan ääneen tykätään valittaa!
Olkapää paranee - hyppy yrittäjyyteen!
Noniin taas vähän joulunalustunnelmia.
Tässä kun asuu aika lähellä noita kauppoja huomaa, että joulu lähestyy ja ihmisille tulee kiire hankkia kaikki joululahjat, vajaa viikko enää aattoon, joten parkkipaikat alkavat oleen iltaisin täynnä ja liikennettä virtaa kaupoille normaalia enemmän.
Hyviä uutisia olkapään suhteen, paraneminen on ollut hyvää ja liikeradat ovat palautumassa jopa odotettua nopeammin. Nyt on aloitettu tiukka kuntouttamisen vaihe. Tänään illalla hyppään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan altaaseen vähän fiilistelemään, käsivetoja ei toki vielä hetkeen saa tehdä. Muutoinkin kevyet kuntopiirit ja kuivaharjoittelu on aloitettu, jotta sitten jouluna voi hyvin mielin herkutella pari päivää. :) Harjoittelu alkaa sitten todenteolla joululomien jälkeen ja tammikuusta alkaen ollaan suunniteltu tiukkaa ohjelmaa jo pyörän selässä ja salissa jne.
Sitten toinen iso uutinen tässä joulun alla on tuo yrittäminen. Olen siis pitkän pohdinnan jälkeen perustanut oman yrityksen - JR Visions Oy. Yritys perustettiin itsenäisyyspäivänä :)
JR Visions tarjoaa liikunta-, urheilu- ja sekä managerointipalvelua yksityisille, yhteisöille ja yrityksille. Myös yrityksille motivointipalveluita, tykytoimintaa jne.
Facebook sivut firmalle ollaan jo saatu avattua http://www.facebook.com/JRVisionsOy
Tässä on huomannut kyllä nopeasti, että ei tuo yrittämisen arki ole aina ruusuilla tanssimista, vaan kaikenlaista byrokratiaa jo tullut vastaan, vaikka varsinaista toimintaa ei ole vielä saatu edes todenteolla käyntiin.
Monia asioita pitää ottaa huomioon ja siltikään kaikkiin kysymyksiin ei anneta selkeää vastausta ja laki on joiltain osin liian monimutkaista, kun selkeää linjaa ei ole.
Tässä kun asuu aika lähellä noita kauppoja huomaa, että joulu lähestyy ja ihmisille tulee kiire hankkia kaikki joululahjat, vajaa viikko enää aattoon, joten parkkipaikat alkavat oleen iltaisin täynnä ja liikennettä virtaa kaupoille normaalia enemmän.
Hyviä uutisia olkapään suhteen, paraneminen on ollut hyvää ja liikeradat ovat palautumassa jopa odotettua nopeammin. Nyt on aloitettu tiukka kuntouttamisen vaihe. Tänään illalla hyppään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan altaaseen vähän fiilistelemään, käsivetoja ei toki vielä hetkeen saa tehdä. Muutoinkin kevyet kuntopiirit ja kuivaharjoittelu on aloitettu, jotta sitten jouluna voi hyvin mielin herkutella pari päivää. :) Harjoittelu alkaa sitten todenteolla joululomien jälkeen ja tammikuusta alkaen ollaan suunniteltu tiukkaa ohjelmaa jo pyörän selässä ja salissa jne.
Sitten toinen iso uutinen tässä joulun alla on tuo yrittäminen. Olen siis pitkän pohdinnan jälkeen perustanut oman yrityksen - JR Visions Oy. Yritys perustettiin itsenäisyyspäivänä :)
JR Visions tarjoaa liikunta-, urheilu- ja sekä managerointipalvelua yksityisille, yhteisöille ja yrityksille. Myös yrityksille motivointipalveluita, tykytoimintaa jne.
Facebook sivut firmalle ollaan jo saatu avattua http://www.facebook.com/JRVisionsOy
Tässä on huomannut kyllä nopeasti, että ei tuo yrittämisen arki ole aina ruusuilla tanssimista, vaan kaikenlaista byrokratiaa jo tullut vastaan, vaikka varsinaista toimintaa ei ole vielä saatu edes todenteolla käyntiin.
Monia asioita pitää ottaa huomioon ja siltikään kaikkiin kysymyksiin ei anneta selkeää vastausta ja laki on joiltain osin liian monimutkaista, kun selkeää linjaa ei ole.
torstai 13. joulukuuta 2012
Harrastavatko nuoret liikaa?
MTV 3 uutisoi tänään:
Urheiluvammat kasvussa – nuoret harrastavat liikaa liian aikaisin
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/12/1673644/urheiluvammat-kasvussa---n
Otsikko on mielenkiintoinen ja mielestäni hyvin harhaanjohtava.
Lainaus: "Urheilijat ovat nuorentumassa, seuroissa on tällä hetkellä jo enemmän 6- kuin 15-vuotiaita. Vakuutusyhtiöiden mukaan myös lasten urheilutapaturmat ovat kasvussa."
Suuntahan on hyvä, jos nuorten määrä seuroissa kasvaa, kun miettii kuinka jyrkässä alamäessä nuorten kunnon kehittyminen ja liikkumisen määrä on ollut viime vuosina. Toki toisaalta täytyy myös olla huolissaan teini-ikäisten määrän vähenemisestä, 15 on varmasti pahin drop out ikä, jossa nuoria tulisi erityisesti kannustaa pysymään liikunnan parissa. Lisäksi täytyy muistaa, että harrastemäärien noustessa myös tapaturmien määrä kasvaa ja varsinkin, jos harrastajien määrä kasvaa kovissa kontaktilajeissa, joissa välillä tapahtuu, mutta tottakai tapaturmien määrän kasvukin täytyy ottaa vakavasti.
Huolestunut olisin kuitenkin huomattavasti enemmän urheilulääkäri/valmentaja Harri Hakkaraisen antamista kommenteista, joissa hän on huolissaan lasten ja nuorten rasitusvammoista, jotka ovat kovassa kasvussa. Hakkaraisen mielestä nuorilla on liian kiire ja kun vielä vanhemmat ja valmentajat puskevat päälle, niin siirrytään liian aikaisessa vaiheessa aikuisille suunnattuihin harjoituksiin, joita lapset eivät kestä.
Tämä on aivan eri asia kuin harrastaa liikaa liian aikaisin. Mikäli haluaa kansainvälistä menestystä melkein lajissa kuin lajissa täytyy nuorena olla tehtynä hyvät pohjat monipuolisesta liikunnasta ja sitä liikkumista pitää olla tarpeeksi. Suomessa ongelmana on ennemminkin se, että ei harjoitella lapsena ja nuorena tarpeeksi. Sitten on liian kova kiire ja yritetään oikaista jossain ja seuraukset ovat nyt edellä mainitun kaltaiset. Nuorilla 20 - 25 tuntia liikkumista viikossa ei ole mikään ongelma, kunhan se tehdään oikein.
Lapset jaksavat nuorena liikkua ja kyllä he sitten itse kertovat kun eivät enää jaksa ja menevät lepäämään ja myös palautuvat nopeasti.
Lasten pitää antaa olla lapsia ja nuorten nuoria, mutta jos lapsia yritetään harjoittaa kuin aikuisia ei se tarkoita sitä, että harjoitellaan liikaa vaan väärin ja tähän pitää puuttua.
Kyllä sitä itse on monta kertaa viime vuosina tullut katsottua kuinka lapset jaksavat vaan antaa mennä ja kaiholla muistelen niitä lapsuusajan leikkejä ja pelejä, kun päivässä tuli helposti liikuttua 6 tuntia ja se oli hauskaa ja mukavaa ja illalla tuli hyvin uni silmään. :D
Tänään muuten aloitin fyssärin kanssa olkapään kuntouttamisen ja fiilis on hyvä ja leikkauksesta palautuminen on alkanut mukavasti ja aikataulussa ollaan. Mieli tekis jo pyröritellä käsiä ja hypätä altaaseen, mutta kaikki aikanaan.
Loppuviikosta vähän humu juttuja ja omista uusista haasteista liikunnan parissa :D
Mukavaa talvista joulunodotusta
Urheiluvammat kasvussa – nuoret harrastavat liikaa liian aikaisin
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/12/1673644/urheiluvammat-kasvussa---n
Otsikko on mielenkiintoinen ja mielestäni hyvin harhaanjohtava.
Lainaus: "Urheilijat ovat nuorentumassa, seuroissa on tällä hetkellä jo enemmän 6- kuin 15-vuotiaita. Vakuutusyhtiöiden mukaan myös lasten urheilutapaturmat ovat kasvussa."
Suuntahan on hyvä, jos nuorten määrä seuroissa kasvaa, kun miettii kuinka jyrkässä alamäessä nuorten kunnon kehittyminen ja liikkumisen määrä on ollut viime vuosina. Toki toisaalta täytyy myös olla huolissaan teini-ikäisten määrän vähenemisestä, 15 on varmasti pahin drop out ikä, jossa nuoria tulisi erityisesti kannustaa pysymään liikunnan parissa. Lisäksi täytyy muistaa, että harrastemäärien noustessa myös tapaturmien määrä kasvaa ja varsinkin, jos harrastajien määrä kasvaa kovissa kontaktilajeissa, joissa välillä tapahtuu, mutta tottakai tapaturmien määrän kasvukin täytyy ottaa vakavasti.
Huolestunut olisin kuitenkin huomattavasti enemmän urheilulääkäri/valmentaja Harri Hakkaraisen antamista kommenteista, joissa hän on huolissaan lasten ja nuorten rasitusvammoista, jotka ovat kovassa kasvussa. Hakkaraisen mielestä nuorilla on liian kiire ja kun vielä vanhemmat ja valmentajat puskevat päälle, niin siirrytään liian aikaisessa vaiheessa aikuisille suunnattuihin harjoituksiin, joita lapset eivät kestä.
Tämä on aivan eri asia kuin harrastaa liikaa liian aikaisin. Mikäli haluaa kansainvälistä menestystä melkein lajissa kuin lajissa täytyy nuorena olla tehtynä hyvät pohjat monipuolisesta liikunnasta ja sitä liikkumista pitää olla tarpeeksi. Suomessa ongelmana on ennemminkin se, että ei harjoitella lapsena ja nuorena tarpeeksi. Sitten on liian kova kiire ja yritetään oikaista jossain ja seuraukset ovat nyt edellä mainitun kaltaiset. Nuorilla 20 - 25 tuntia liikkumista viikossa ei ole mikään ongelma, kunhan se tehdään oikein.
Lapset jaksavat nuorena liikkua ja kyllä he sitten itse kertovat kun eivät enää jaksa ja menevät lepäämään ja myös palautuvat nopeasti.
Lasten pitää antaa olla lapsia ja nuorten nuoria, mutta jos lapsia yritetään harjoittaa kuin aikuisia ei se tarkoita sitä, että harjoitellaan liikaa vaan väärin ja tähän pitää puuttua.
Kyllä sitä itse on monta kertaa viime vuosina tullut katsottua kuinka lapset jaksavat vaan antaa mennä ja kaiholla muistelen niitä lapsuusajan leikkejä ja pelejä, kun päivässä tuli helposti liikuttua 6 tuntia ja se oli hauskaa ja mukavaa ja illalla tuli hyvin uni silmään. :D
Tänään muuten aloitin fyssärin kanssa olkapään kuntouttamisen ja fiilis on hyvä ja leikkauksesta palautuminen on alkanut mukavasti ja aikataulussa ollaan. Mieli tekis jo pyröritellä käsiä ja hypätä altaaseen, mutta kaikki aikanaan.
Loppuviikosta vähän humu juttuja ja omista uusista haasteista liikunnan parissa :D
Mukavaa talvista joulunodotusta
tiistai 4. joulukuuta 2012
Sairasloma vietetty ja joulu saapuu
Leikkauksesta on nyt kulunut 2 viikkoa ja "virallinen" sairasloma on pidetty. Sairasloma oikeestaan päättyi maanantaina kun tämän viikon oon taas vastuussa edustuksen treeneistä ja tulikin sit heti vietettyä pitkä päivä hallilla, ensin aamulla 7 - 9.30 ja iltapäivällä 15 - 21.30. Aikamoinen pudotus arkeen.
Olkapää alkaa pikkuhiljaa oleen kivuttomampi jo ilman jatkuvaa pillereiden popsimistakin. Maanantaina sain myös tikit pois ja nyt sitten on lupa mennä jo altaaseenkin, vasempaa kättä ei kuitenkaan vielä useaan kuukauteen saa käyttää. Joten jalkojen vahvistus alkakoon. Ehkä se on jo korkea aika koittaa saada nekin toimiin :)
Eka viikko sujui rauhallisesti pääasiassa kotosalla ja sain onneksi paljon apua ruuan ja kyytien ja kaikkien suhteen, niin pärjäsin ihan hyvin yhdelläkin kädellä. Lääkkeet toimivat hyvin ja viikko sujui tokkurassa nopeasti ja kivuttomasti :D
Viime viikolla ehdin jo käymään tiistain Helsingissä Uimaliiton Huima seura seminaarissa, jonka jälkeen loppuviikko sujui sitten Vierumäellä VAT lähijaksolla. Viime viikolla käsi vielä hieman jomotti, joten kipulääkkeitäkin piti vielä ottaa ja no ne nyt hieman sotkivat tota muistia ilmeisesti ;)
Tässä on loppuvuodessa vielä tulossa paljon kaikenlaista, mutta niistä sitten lisää seuraavissa kirjoituksissa.
Olkapää alkaa pikkuhiljaa oleen kivuttomampi jo ilman jatkuvaa pillereiden popsimistakin. Maanantaina sain myös tikit pois ja nyt sitten on lupa mennä jo altaaseenkin, vasempaa kättä ei kuitenkaan vielä useaan kuukauteen saa käyttää. Joten jalkojen vahvistus alkakoon. Ehkä se on jo korkea aika koittaa saada nekin toimiin :)
Eka viikko sujui rauhallisesti pääasiassa kotosalla ja sain onneksi paljon apua ruuan ja kyytien ja kaikkien suhteen, niin pärjäsin ihan hyvin yhdelläkin kädellä. Lääkkeet toimivat hyvin ja viikko sujui tokkurassa nopeasti ja kivuttomasti :D
Viime viikolla ehdin jo käymään tiistain Helsingissä Uimaliiton Huima seura seminaarissa, jonka jälkeen loppuviikko sujui sitten Vierumäellä VAT lähijaksolla. Viime viikolla käsi vielä hieman jomotti, joten kipulääkkeitäkin piti vielä ottaa ja no ne nyt hieman sotkivat tota muistia ilmeisesti ;)
Tässä on loppuvuodessa vielä tulossa paljon kaikenlaista, mutta niistä sitten lisää seuraavissa kirjoituksissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)